Month: June 2018

Missä paikassa voit sekä rentoutua yksin että aloitella mukavaa iltaa ystävien kanssa? Tietysti saunassa. Yleisten saunojen tunnelma tuo vielä oman lisänsä kylpyhetkeen. Helsingistä löytyy useita yleisiä saunoja, joissa viihtyvät niin vakioasiakkaat kuin satunnaiset matkailijatkin. On lähemmäs satavuotiaita perinteisiä saunoja kerrostalojen kivijaloissa, moderneja uimaloita, juhlavia uimahalleja, rauhoittumisen keitaita lähes kaupungin keskustassa, ja kaikkea siltä väliltä. Yksi Helsingin tunnetuimmista – ja suosituimmista – yleisistä saunoista on perinteikäs Kotiharjun sauna Kalliossa Harjutorin kupeessa.

Kotiharjun saunaa ei voi olla huomaamatta, jos sen ohi kävelee saunan aukioloaikana. Sauna toimii tavallisen kerrostalon alakerrassa, ja saunojat vilvoittelevat tyynesti keskellä kuhisevaa kantakaupunkia pelkät pyyhkeet yllään. Kotiharjun saunassa alettiin saunoa vuonna 1928. Miehet ja naiset saunovat omissa perinteisissä puulämmitteisissä saunoissaan, jotka ovat paikan ehdoton vetonaula. Kertamaksulla saunassa saa viettää aikaa niin paljon kuin haluaa. Saunavihdan saa ostettua kassalta. Kotiharju tarjoaa myös mahdollisuuden ostaa pesun aidolta pesijältä. Kotiharjun sauna löytyy osoitteesta Harjutorinkatu 1.

Kallion ja Hermannin saunaklassikot

Konstailematon Sauna Arla toimii vain muutaman korttelin päässä Kotiharjun saunasta, ja se voi ylpeillä lähes yhtä pitkällä menneisyydellä: Arla on perustettu vuonna 1929. Nykyään Arlan erikoisuus on biokaasun avulla lämpenevä kiuas – Arlassa saunominen on siis ympäristöteko! Kiukaan löylyjä on kehuttu hyviksi ja mukavan kosteiksi. Samoin kuin Kotiharjun saunassa, myös Arlassa on mahdollisuus ostaa pesijän ja kupparin palveluita, jos iho kaipaa kunnon puunausta tai kehossa virtaa pahaa verta. Sauna Arla toimii osoitteessa Kaarlenkatu 15.

Aivan Kallion naapurista, Hermannin kaupunginosasta, löytyy Kotiharjun ja Sauna Arlan kaveriksi vielä kolmas perinteikäs sauna. Tunnelmallisessa ja kodikkaaksi kehutussa Sauna Hermannissa on heitetty löylyä jo 1950-luvulta lähtien. Saunan voi varata viikonloppuisin yksityistilaisuuksia varten – miltä kuulostaisi syntymäpäivän vietto tai pikkujoulut yleisen saunan hellässä huomassa? Löylyttelyjen välissä vilvoittelut voi hoitaa rennosti kerrostalon pihalla, ja jos iltaa haluaa jatkaa kaupungin humussa, pääsee sinne kätevästi suoraan raitiovaunulla. Sauna Hermanni sijaitsee osoitteessa Hämeentie 63.

Löyly: kaupungin suurin saunakompleksi

Hypätään toiselle puolelle kantakaupunkia – ja harpataan samalla modernimpiin saunamaisemiin. Yksi Helsingin tuoreimmista saunatulokkaista on Hernesaareen vuonna 2016 kohonnut, paljon julkisuuttakin saanut Löyly. Löyly on valtava saunakompleksi, jossa on yhteensä 1800 neliömetriä tilaa rentoutua ja uusiutua. Löyly ei ole pelkkä sauna, vaan paikka, jossa voisi viettää useita tunteja: saunaosastolta löytyy esimerkiksi miehille ja naisille yhteinen sauna, savusauna ja kaikille yhteiset saunaosaston tilat. Rakennuksesta pääsee suoraan portaita pitkin mereen uimaan.

Saunatilojen lisäksi Löylystä löytyy aamusta myöhäiseen iltaan auki oleva ravintola ja runsaasti terassitilaa kolmessa kerroksessa. Löylyn terassit ovatkin usein viimeistä paikkaa myöten täynnä. Löylyssä voi myös järjestää esimerkiksi kokouksia, juhlia ja muita yksityistilaisuuksia. Mieltä ja kehoa hellivänä erikoisuutena Löylyn takkahuoneessa järjestetään kesäisin aamujoogaa, jonka yhteydessä pääsee tietysti aamusaunaan. Kuten arvata saattaa, Löyly on saavuttanut valtavan suosion, ja siitä on tullut sekä trendikkäiden helsinkiläisten olohuone että saunan ystävien kokoontumispaikka. Löylyn löytää osoitteesta Hernesaarenranta 4.

Pulahda mereen Kulttuurisaunan tai Allas Sea Poolin löylyistä

Löyly ei ole ainoa yleinen sauna, josta Helsingissä pääsee pulahtamaan mereen. Myös Merihaan Kulttuurisaunan vilvoittelutilasta laskeutuvat rappuset suoraan mereen. Kulttuurisaunan tunnelmaa on vaikea kuvailla – se täytyy kokea itse. Sauna on äärimmäisen pelkistetty ja rauhoittava tila. Saunomisen jälkeen on puhdistunut keho, mutta myös mieli. Saunarauhan takaa se, että Kulttuurisaunaan tullaan saunomaan yksin tai kaksin – yli kolmen hengen seurueita ei oteta lainkaan vastaan. Puupellettilämmitteinen sauna tarjoaa makeat löylyt. Kulttuurisauna sijaitsee osoitteessa Hakaniemenranta 17.

Helsingin yleisten saunojen uusin tulokas on ydinkeskustassa sijaitseva Allas Sea Pool -merikylpylä. Allas on tosin paljon muutakin – valtavasta kompleksista löytyy niin musiikkilava, kuntoilumahdollisuuksia kuin kaupunkilaisten suureen suosioon nousseet terassit merimaisemineen. Saunominen ja uiminen ovat kuitenkin se suurin syy, miksi Allas Sea Pooliin saavutaan. Ulkona on kolme allasta uimista varten: lämminvesiallas, merivesiallas ja lasten allas. Saunoja on kolme: naisten sauna, miesten sauna sekä tilaussauna, jota käytetään myös yhteissaunana. Allas Sea Pool löytyy osoitteesta Katajanokanlaituri 2.

Kaupungin tunnelmallisin uimahalli on Yrjönkadulla

Helsingissä on myös paljon uimahalleja, joiden saunoja kuka tahansa pääsee käyttämään. Yksi niistä on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen: Yrjönkadun uimahalli. Suomen ensimmäinen uimahalli avasi ovensa kesäkuussa 1928. Uimahallin saunat eivät ehkä vedä vetoja kaupungin varsinaisille yleisille saunoille, mutta Yrjönkadulle kannattaa lähteä kylpemään paikan historiallisen miljöön takia. Uimahallissa on kaksi sähkösaunaa, iso puilla lämmitettävä sauna, höyrysauna ja infrapunasauna. Lisäksi sen tiloissa on kaksi tilaussaunaa. Yrjönkadun uimahallissa naiset ja miehet uivat vuoropäivinä. Yrjönkadun uimahalli on osoitteessa Yrjönkatu 21.

Muista saunaetiketti yleisessä saunassa

Muista yleisissä saunoissa asianmukainen saunaetiketti. Käytä peflettiä. Kun haluat heittää lisää löylyä, kysy muilta saunojilta, sopiiko se heille. Kun lähdet saunasta, kurkkaa, onko kiulussa vielä vettä. Jos ei, täytä se. Omat löylytuoksut eivät kuulu yleisiin saunoihin, sillä saunojien joukossa voi olla tuoksuallergikkoja ja astmaatikkoja. Älä varaa suihkua liian pitkäksi aikaa itsellesi. Muista myös, että yleinen sauna on peseytymistä varten – muut asiakkaat tuskin haluavat nähdä, kun ajelet säärikarvojasi. Ota muut huomioon pukuhuoneessakin, äläkä valloita tavaroillasi turhaa penkkitilaa.

Helsinki on Suomen upein kesäkaupunki, jossa tekemistä riittää jokaiselle päivälle aina aamusta iltaan saakka. Taiteen ystävä lähtee museo- ja galleriakierrokselle, ulkoilmaihminen tutustuu keskuspuistoon, kulinaristilla on vaikeuksia valita mihin ravintolaan tänään menisi syömään. Kaupungissa myös järjestetään toinen toistaan mielenkiintoisempia tapahtumia, ja etenkin kesäisin Helsinki on monenlaisten kulttuuritapahtumien kehto. Tarjontaa on runsaasti esimerkiksi musiikissa, mutta toki myös muilla aloilla. Erilaiset ruokaan tai juomaan keskittyvät tapahtumat ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina.

Jos pidät tapahtumista tai suunnittelet viettäväsi lomaa Helsingissä, tämä artikkeli on sopiva juuri sinulle. Suurin osa tapahtumista järjestetään aivan ydinkeskustan tuntumassa tai vähintään kantakaupungissa – hotellin sänky tai muu majapaikka on siis aina lähellä. Paikasta toiseen pääsee helposti julkisilla kulkuvälineillä eli metrolla, raitiovaunulla tai bussilla, sekä tietenkin kävelemällä. Kulkemista helpottavat myös kaupunkipyörät, joita on mahdollista käyttää pientä korvausta vastaan. Vaikka Helsinki onkin pääkaupunkimme, se on varsin pieni ja etäisyydet lyhyet.

Kesän maukkaat alkupalat ja perinteinen juhannusjuhla

Kesän voi avata herkullisesti Taste of Helsinki -ruokafestivaaleilla. Taste of Helsinki on todellinen gourmet-festivaali, jossa ravintolamaailman mielenkiintoisimmat tekijät tarjoavat toinen toistaan upeampia pikkuannoksia. Vuonna 2018 mukana olevia ravintoloita ovat esimerkiksi palkittu Olo, vanha klassikko Latva, Tukholmasta asti saapuva Esperanto, Kallion kehuttu Wino ja hypetetty uusi hävikitön ravintola Nolla. Annokset maksetaan ennakkoon ostettavalla maksukortilla. Festivaalilta löytyy myös viinipaviljonki sekä ruokaan liittyvää oheisohjelmaa. Taste of Helsinki järjestetään Töölönlahden puistossa 14.–17.6.2018.

Juhannus yllättää joka vuosi – vastahan kesä alkoi, ja nyt jo vietetään keskikesän juhlaa. Jos olet juhannuksen aikoihin Helsingissä, on kaupungissa ehdottomasti yksi tapahtuma, jonka humussa yötöntä yötä kannattaa viettää: Seurasaaren juhannusvalkeat. Seurasaari on museosaari aivan kantakaupungin kupeessa, ja sen juhannusvalkeat nostalginen, jo 1950-luvulla alkunsa saanut kaupunkijuhla. Seurasaaren juhannuksessa pääsee näkemään kokkoja, käsityöläisten työnäytöksiä ja juhannussalon. Tapahtumassa pääsee myös juhannussaunaan, kuuntelemaan musiikkiesityksiä, syömään juhannusruokaa ja tietysti juhannustansseihin. Seurasaaren juhannusvalkeat 22.6.2018 kello 16–01.

Sateenkaaria ja tummaa musiikkia

Heti juhannuksen jälkeen Helsingissä pääsee juhlimaan rakkautta ja elämää sateenkaaren kaikissa väreissä. Moninaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta liputtava Helsinki Pride on kasvanut pienen piirin tapahtumasta suureksi ja iloiseksi kaupunkijuhlaksi, joka näkyy ympäri Helsinkiä. Viikon aikana Pridessa on yli 80 tapahtumaa. Suurimpia ja näkyvimpiä niistä ovat perinteinen Pride-kulkue ja samana päivänä järjestettävä puistojuhla Kaivopuiston kukkuloilla. Pridessa tunnelma on aina korkealla, ja kaikki ovat tervetulleita ottamaan osaa juhlintaan. Helsinki Pride järjestetään 25.6.–1.7.2018.

Samaan aikaan, kun sateenkaari-ihmiset täyttävät Helsingin, kävelee kaduilla myös mustiin pukeutunutta väkeä: on Tuskan aika. Tuska Open Air Metal Festival on perinteinen, 20 vuotta sitten ensimmäistä kertaa järjestetty metallimusiikkiin painottuva festivaali. Lavalle nousee metallimaailman huippunimiä, niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin. Tänä vuonna nähdään muun muassa huippukovat Meshuggah, Dead Cross ja Body Count. Ja kun festivaalialueen portit sulkeutuvat viimeisten artistien jälkeen, kannattaa suunnata Tuskan virallisille jatkoklubeille Virgin Oiliin tai On The Rocksiin. Tuska järjestetään Suvilahdessa 29.6.–1.7.2018.

Aikuisille pienpanimo-oluita, lapsille oma ilmainen tapahtuma

Jos kesäkuussa herkuteltiin Taste of Helsingissä, niin heinäkuussa on aika nauttia hyvistä juomista, toivottavasti vielä auringonpaisteessa. Silloin Rautatientori muuttuu oluen ystävien ehdottomaksi vierailukohteeksi. Suuret oluet – pienet panimot -tapahtuma kokoaa yhteen joukon huippulaadukkaita pienpanimoita. Tapahtumaa järjestetään kesän mittaan muissakin kaupungeissa, mutta Helsingin festivaali on Suomen suurin pienpanimotapahtuma. SOPP-nimelläkin tunnettu festivaali on oivallinen tilaisuus maistaa aivan uusia oluttuttavuuksia, ja tänä vuonna ovet ovat auki peräti viiden päivän ajan. Suuret Oluet – Pienet Panimot järjestetään 24.–28.7.2018.

Kun aikuiset ovat saaneet oman osansa kesäisen Helsingin tapahtumista, on lasten vuoro olla viihteellä. Lasten festarit elokuun alussa on koko perheelle sopiva ilmaistapahtuma Hesperian puistossa Töölönlahden rannalla. Tänä vuonna sen teemana on kutkuttavasti ‘eläinystävämme’. Paikalla on pikkuväen riemuksi ainakin suosittuja lapsille sopivia yhtyeitä, jättiläismäisen suuri trampoliini sekä erilaisia työpajoja, joissa pienet kädet pääsevät testaamaan taitojaan. Perille tapahtumaan pääsee parhaiten käyttämällä julkisia kulkuneuvoja. Lasten festarit järjestetään lauantaina 4.8.2018 kello 10–16.

Flow on Suomen tyylikkäin musiikkifestivaali

Monelle musiikin ystävälle kesän – tai jopa koko vuoden – kohokohta on Suvilahdessa järjestettävä Flow Festival. Toisaalta Flow ei ole pelkkä musiikkitapahtuma, vaan jo ilmiöksi kasvanut kaupunkikulttuuritapahtuma. Flow’ssa pääosassa ovat paitsi viileät artistit, myös muut kulttuuriesitykset, herkullinen ja harkittu ruoka sekä mielenkiintoisesti pukeutuneet ihmiset. Elokuun pimenevissä illoissa Flow’n tunnelma on suorastaan taianomainen. Tämän vuoden festivaalin odotetuimpia artisteja ovat ainakin Kendrick Lamar, Arctic Monkeys, Lykke Li, Patti Smith ja Charlotte Gainsbourg. Flow järjestetään 10.–12.8.2018.

Perinteiset musiikkiviikot tarjoavat taidetta laajalla skaalalla

Kun kesä alkaa jo taittua yöksi, on vielä yhden tapahtuman aika: massiiviset Helsingin juhlaviikot ovat klassikkotapahtuma, joka vaikuttaa koko kaupungin tunnelmaan. Juhlaviikot on laaja-alainen taidefestivaali, josta löytyy kulttuuria lähes jokaiseen makuun. On teatteria ja kuvataiteita, elokuvia ja klassista maailmanmusiikkia, on poppia ja nykytanssia, ja lapsillekin on tarjolla omat tapahtumat. Töölönlahden rantaan pystytettävä Huvila-teltta on yksi suosituimpien konserttien areena. Koko kansan Taiteiden yö on myös yksi juhlaviikkojen tapahtumista. Helsingin juhlaviikot järjestetään 16.8.–2.9.2018.

Kallion kaupunginosa Helsingin itäisessä kantakaupungissa on kokenut viimeisten kymmenen vuoden aikana todellisen muodonmuutoksen, joka jatkuu yhä. Jos vielä kymmenen vuotta sitten trendikkäin ja viilein kaupunginosa oli Punavuori, niin nyt nuoret kaupunkilaiset aikuiset haluavat asua eläväisen ja rennon Kallion kulmilla. Alueelta löytyy paljon tekemistä ja kiinnostavia palveluita, eikä kivenheiton päähän rakennettava Kalasataman asuinalue kauppakeskuksineen ainakaan vähennä Kallion vetovoimaa. Kallion rajoista ja alueista jaksetaan kiistellä, mutta älä välitä siitä – huomaat kyllä, kun olet astunut mukaan Kallion tunnelmaan.

Kallioon voi hyvin tehdä pienen päiväretken – tai ehkä parempi vaihtoehto olisi viikonloppumatka, sen verran paljon tekemistä kaupunginosassa riittää. Kallioon kannattaa suunnata, jos hyvä mutta kohtuuhintainen ruoka kiinnostaa. Etenkin vegaaneille löytyy Kalliosta vaihtoehtoja. Second hand -kauppojen, kirpputorien ja antikvariaattien ystävä taas voi tehdä Kallion putiikeista mahtavia löytöjä. Ja sitten on tietysti vielä Kallion kuuluisa yöelämä: kiinnostaisiko sinua tanssia aamuun asti yhdellä kaupungin viileimmistä klubeista, vai parannatko mieluummin maailmaa pienpanimo-oluen äärellä rauhallisessa pubissa?

Kiinnostavia kasvisravintoloita ja fiinejä illallisia

Kallion ravintoloihin tullaan herkuttelemaan nykyään kaikkialta Helsingistä. Vaasankadun pikkuravintoloista saa purtavaa nopeasti ja huokeasti, ja katu on edullista kasvisruokaa etsivän unelma. Vaasankadulta löytyy esimerkiksi täysin vegaaninen kahvila Roots Helsinki, pikaruokaa tarjoavat Just Vege ja Soi Soi, taivaallisia leipiä tekevä Street Gastro ja Lähi-Idän maut hallitseva Levant. Kulman takana Fleminginkadulla majaa pitää Döner Harju, josta saa lautaselleen sekä kaupungin parhaimmaksi kehuttua kebabia että vegaanista seitankebabia. Kebabinsa kupeeseen voi halutessaan ostaa lasin viiniä.

Jos kiikarissa on fiinimpi ravintolaruoka, on yksi varteenotettava vaihtoehto myös Fleminginkadulla sijaitseva Wino. Kun fine dining -tasoista ruokaa ja maistuvia viinejä tarjoava ravintola avasi ovensa, oli se monelle merkki siitä, että Kallio on toden teolla siistiytynyt. Hyvän illallisen ystävän kannattaa kokeilla myös japanilais-korealaista Kampai3:a, pohjoismaista ruokaa tarjoavaa Kolmon3n-ravintolaa tai kehuttua salaattiravintola Pupua. Kalliosta saa myös kaupungin parhaimpia pitsoja Tenho Restobarista ja Skiffer Kalliosta. Hampurilaisen ystävä kävelee Social Food Burgerjointiin.

Artesaanioluelle tai klubin lattiaa polkemaan

Maha on täynnä – mitäs sitten? Otetaan tietysti suunta kohti Kallion vilkasta yöelämää. Mutta aloitetaan ilta ensin rauhallisesti laadukkaan oluen äärellä. Sellaisen voi nauttia esimerkiksi Karhupuiston kupeessa sijaitsevassa klassisessa Sivukirjastossa, josta löytyy myös valikoima lautapelejä. Solmu Pubissa kannattaa maistaa Solmu-panimon omia tuotteita. Hyvät olut- ja siiderivalikoimat löytyvät tietysti myös perinteisestä William K:sta tai olutravintola Hilpeästä Hauesta. Bar Loosister vetää usein puoleensa siinä vaiheessa iltaa, kun nälkä iskee, ja tekee mieli nauttia laatujuoman kanssa pitsa tai purilainen.

Yksi Kallion parhaimmista yöelämän keskittymistä sijaitsee Hämeentiellä. Siltanen, Kuudes linja ja Kaiku muodostavat kompleksin, jossa ilta voi jatkua pitkään ja hikisenä. Rennossa ja tunnelmallisessa Siltasessa järjestetään sekä dj-vetoisia klubeja että live-keikkoja. Ikiklassikko Kuudennen linjan lavalta voi bongata bändit ja artistit, joista kaikki puhuvat puolen vuoden kuluttua. Kuudennella linjalla on usein kiinnostavaa tarjontaa hiphopin ystäville. Kaiku puolestaan vetää puoleensa heitä, jotka tahtovat tanssia paidan selkämyksen märäksi huippuhyvien tiskijukkien tahdissa.

Kallio on vintagen ystävän aarrearkku

Jos olet vintage-vaatteiden ja -tavaran ystävä, Kalliosta löytyy takuulla jotain kotiin vietävää. Monien mielestä parhaat vaateapajat löytyvät Frida Marinasta, jossa on tarjolla sekä kaupan oma kokoelma 1940-1980-lukujen vaatteita että myyntipaikkoja kirpputorimyyjille. Vintagevaatteita kannattaa lähteä metsästämään myös vaikkapa Ansa Second Handista tai Hoochie Mama Janesta. Molemmat ovat pieniä mutta elegantteja puoteja, joiden valikoimasta löytyy aina uusia helmiä. Helsinginkadun SOUL vintage supertrendikkäine vaatteineen ja vinyylilevyineen taas on yksi kaupungin viileimmistä second hand -putiikeista.

Jos vaaterekkien myllääminen ja löytöjen tekeminen tavallisilla kirpputoreilla kiinnostaa, niin Kalliosta löytyy perinteinen UFF:in liike Kurvista sekä hieman samantyylinen Recci Helsinginkadulta. Molemmissa myydään isoja määriä hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja kodintavaraa. Sisustuskärpäsen puraiseman kannattaa katsastaa Fargo vintage, joka myy erityisesti tyylikkäitä 1950- ja 1960-lukujen huonekaluja ja sisustustarvikkeita. Kalliosta löytyy myös yksi Helsingin parhaista antikvariaateista: tunnelmallinen Punainen Planeetta palvelee laatukirjallisuuden ystävää – täältä et löydä kioskikirjallisuutta tai self help -oppaita!

Positiivinen ongelma: monta mukavaa puistoa

Kauniilla säällä tietysti haetaan eväät kaupasta mukaan ja mennään puistoon nauttimaan auringosta ja Kallion eloisasta ilmapiiristä. Kalliosta tai sen kulmilta löytyy useita mukavia puistoja, joissa viettää aikaa. Yksi suosituimmista on Kallion kirjaston takana sijaitseva pieni Matti Heleniuksen puisto, johon monet kokoontuvat etenkin aloittamaan tai viettämään iltaa. Kauniilla Torkkelinmäellä on parikin suosittua puistikkoa: pienempi Torkkelinpuistikko ja isompi Pengerpuisto, jossa mahtuu hyvin pelaamaan vaikka mölkkyä tai petankkia. Josafatinkalliolla taas otetaan kaikki irti päivän viimeisistä auringonsäteistä.

Tekemistä myös aktiiviselle liikkujalle

Vaikka Kallio on monille paikka, jonne tullaan viettämään iltaa ja heittäydytään hedonistiksi, voi siellä toki myös liikkua ja urheilla. Perinteikkäällä Brahenkentällä luistellaan ja pelataan jääpalloa talvisin, ja kesällä on jalkapalloilijoiden vuoro. Kentän kupeessa on tilat myös koripallolle ja minikoripallolle. Melkein Bragun kupeessa sijaitsee Kallion urheilutalo, jossa pääsee esimerkiksi uimaan, kuntosalille, pelaamaan sulkapalloa ja muita palloilulajeja, keilaamaan sekä osallistumaan erilaisille ryhmäliikuntatunneille. Lenkkeilijältä kuluu vain muutama minuutti, kun hän jättää Kallion hulinat taakseen, ja siirtyy Keskuspuiston rauhaan juoksemaan.

Kauppahallien historia Helsingissä juontaa juurensa 1800-luvulle. Tuolloin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa Helsingissä torit olivat keskuspaikkoja elintarvikkeiden myymiselle. Vuosisadan tullessa lopuilleen alkoi nousta pinnalle käsitys ruoan käsittelyyn liittyvistä hygieniavaatimuksista, jotka olivat osasyynä ajatukselle siirtää kaupankäynti katettuihin halleihin. Toinen syy oli toreilla esiintynyt huono järjestys, jonka ajateltiin paranevan sillä, että kaupankäynti siirtyy sisätiloihin. Alkuun kauppahalleissa sai myydä lihatuotteita, munia, voita, juustoa sekä puutarhatuotteita, mutta vuosisadan vaihteessa myös kalakauppoja siirrettiin osittain halleihin.

Helsingin kauppahallit menestyivät hyvin, kunnes ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota pysäyttivät kaupankäynnin. Pulavuosista selvittyään kauppa jälleen kiihtyi 1920-luvulla. Talvisodan jälkeen seurasi jälleen heikompi kausi, jolloin raaka-aineista oli pulaa ja säännöstely rajoitti toimintaa pitkään, vaikka raaka-aineita alkoi jälleen olla saatavilla vuoden 1945 jälkeen. Säännöstely päättyi 1954 ja kauppahallien toiminta elpyi ja kasvoi jatkuvasti. Suomen liittyminen EU:hun aiheutti kauppahalleissa jälleen muutoksia, sillä uudistuneen lainsäädännön myötä hallien tiskeillä oleva tarjonta monipuolistui laajemmaksi kuin koskaan ennen.

Vanha kauppahalli

Helsingin Vanha kauppahalli on ensimmäinen Helsinkiin perustettu kauppahalli, joka avasi ovensa jo vuonna 1889. Rakennuksen eteläisessä päädyssä tosin mainitaan vuosi 1888, mutta rakennusongelmien vuoksi halli pääsi avaamaan vasta vuotta myöhemmin. Vanha kauppahalli sijaitsee Helsingin Etelärannassa lähellä Kauppatoria. Hallin on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström, joka oli erityisen perehtynyt hallirakentamiseen useissa Euroopan suurkaupungeissa. Hallissa on tarjolla noin 25 erilaista kauppaa ja kahvilaa tai ravintolaa, joiden tuotevalikoima on pääosin elintarvikkeita sisältävä.

Tällä hetkellä Vanhassa kauppahallissa on tarjolla useita erilaisia kahviloita ja konditorioita, sekä kansainvälisiä makuja tarjoavia ravintoloita. Ulkomaan makuja tarjolla on muun muassa espanjalaisessa herkkukaupassa, suomalaisia ja Välimeren sekä Lähi-idän herkkuja myyvässä kaupassa sekä ranskalaisessa elintarvikekaupassa. Lisäksi tarjolla on puolalaisia herkkuja, kuten makeisia myyvä kauppa. Kasvisravinnon syöjille Vanhassa kauppahallissa on vegetaarisia tuotteita myyvä kauppa. Omat kauppansa löytyvät myös niin juustolle, lihalle, kalalle, leivälle, vihanneksille ja hedelmille kuin suklaallekin. Vanhan kauppahallin sisältä löytyy myös maan pienin Alko.

Hietalahden kauppahalli

Hietalahden kauppahalli on Selim Lindqvistin suunnittelema rakennus, joka sijaitsee Helsingin Hietalahdentorin reunalla. Kauppahalli avattiin joulukuussa 1903 ja on muutamia poikkeusaikoja lukuun ottamatta toiminut aina ruokaa myyvänä kauppapaikkana. Hallin avauduttua se keräsi heti paljon suosiota, jota jatkui 1970-luvulle saakka. 1970-luku oli yhteiskunnallisen muutoksen aikaa ja siitä seurasi myös kauppahallin myynnin hiipuminen. 1980-luvulla Hietalahden torille perustettu kirpputori auttoi myös kauppahallia ponnistamaan hetkeksi pintaan. 2000-luvulla Hietalahden kauppahalli muutettiin hetkeksi luomuhalliksi, mutta epäonnistuneena kokeiluna se johti hallin sulkemiseen 2003.

Hietalahden luomuhallin sulkemisen jälkeen paikoilleen jääneille ravintoloille tuli uutta seuraa joulukuussa 2003, jolloin halliin avattiin antiikkihalli. Antiikkihallina kauppahalli jatkoi lähes kymmenen vuotta, kunnes vuonna 2012 hallia alettiin kunnostaa jälleen ruokahalliksi. Tänä päivänä Hietalahden hallissa on yli kaksikymmentä toimijaa kattava valikoima ravintoloita, kahviloita, sekä ruokaa ja lahjatavarakauppoja. Ravintolapuolesta Hietalahden kauppahallissa huolehtii monipuolisesti erilaisia ravintoloitsijoita ja kahvilapitäjiä aina smoothiebaarista ranskalaisiin herkkuannoksiin. Hietalahden kauppahalli takaa sen, ettei yhdenkään siellä asioivan tarvitse poistua tyhjin vatsoin.

Hakaniemen kauppahalli

Hakaniemen kauppahalli sijaitsee Kallion kaupunginosassa, Hakaniemen torin pohjoisreunalla, jossa se avasi ovensa ensimmäisen kerran vuonna 1914. Suunnitelman kaksikerroksisesta Hakaniemen kauppahallista on tehnyt arkkitehti Einar Flinckenberg. Pitkän taipaleen kulkenut halli on peruskorjattu ensimmäisen kerran vuonna 1956, toisen kerran 1971 ja kolmannen kerran peruskorjaus on aloitettu vuonna 2018. Kaksikerroksiseksi rakennettu kauppahalli mahdollisti ennennäkemättömän monipuolisen kauppatarjonnan. Tänä päivänä Hakaniemen kauppahallin kaupoista löytyykin tarjontaa peruselintarvikkeista ja erikoisherkuista lähtien aina vaatteisiin, koruihin sekä kukkiin asti.

Elintarvikkeita Hakaniemen kauppahallista on saatavilla erittäin monipuolisesti ja useiden myyjien toimesta. Juusto, kala, liha, leipä ja vihannekset ovat hyvin edustettuina niin kotimaisilla kuin ulkomaisillakin tuotteilla. Ruokapuolta täydentämässä ovat vaatteita myyvät kaupat, lahjatavaroiden ja kukkien myyjät, sekä käsitöiden maailmaan perehtyneet kauppiaat. Tammikuussa 2018 alkanut peruskorjaus aiheuttaa sen, että koko kauppahallin väki on toistaiseksi siirtynyt Hakaniemen torille rakennettuun väistötilaan. Vanhaa kauppahallin henkeä ei siis tällä hetkellä tarjolla ole, mutta sitä korvaamassa ovat ensiluokkaiset tuotteet ja hyvä palvelu.

Kauppahallit matkailuvalttina

Kaikki kolme Helsingin kauppahallia ovat upeita, 1900-luvun molemmin puolin suunniteltuja loistokkaan arkkitehtuurin kauniita ilmentymiä, jotka viehättävät kerrasta toiseen niin paikallisia asukkaita kuin matkailijoitakin. Rakennukset kertovat tarinaa rakennusvaiheessa eletystä aikakaudesta ja vievät jokaisen halleissa vierailevan aikamatkalle menneisyyteen. Matkailuvalttina kauppahallit ovat erinomaisia paikkoja tutkailla suomalaista elämänmenoa ja maistella herkkuja niin Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Paikallisille kauppahallit tarjoavat asiantuntemusta, sekä laadukkaita, kenties erikoisuuksiinkin luettavia tuotteita, joita ei välttämättä muualta ole edes saatavilla.

Lopuksi

Helsingin kauppahallit, eli Vanha kauppahalli Etelärannassa, Hakaniemen kauppahalli Kalliossa sekä Hietalahden kauppahalli Hietalahdentorilla, tarjoavat asiakkailleen ensiluokkaisia tuotteita, osaavaa palvelua sekä ainutlaatuista tunnelmaa jostakin kaukaa menneisyydestä. Monien vaiheiden, kuten myynnin alamäkien ja jälleen uusien nousukausien jälkeen kauppahallit ovat saavuttaneet tasaisen turvallisen tilan, jossa asiakkaat ovat löytäneet hallien palvelut ja arvostavat näitä korvaamattomia ja historiaa huokuvia kauppapaikkoja. On täysin oma tunnelmansa ostaa tuotteita yksilöllistä palvelua saaden kauppahallin tiskiltä kuin napata tuotteen mukaansa supermarketin kylmäkaapista.

Urbaaneilla helsinkiläisillä on monien muiden maiden pääkaupunkien asukkaisiin verrattuna liki ainutlaatuinen mahdollisuus: he voivat kävellä luontoon suoraan raitiovaunupysäkiltä tai oman asuintalonsa takapihalta. Kymmenen kilometriä pitkä, tuhat hehtaaria laaja Keskuspuisto alkaa lähes ydinkeskustan tuntumasta Töölönlahden laitamilta, ja se jatkuu pohjoisessa liki Vantaalle saakka. Vaikka ajatus metsästä keskellä kaupunkia saattaa tuntua kovin modernilta, Keskuspuisto on ollut kaupunkilaisten iloksi kehitetty rentoutumisen, kuntoilun ja luontoelämysten keskittymä jo yli sadan vuoden ajan. Keskuspuisto vietti satavuotisjuhliaan vuonna 2014.

Keskuspuiston ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet ovat upeat. Puisto on luonnoltaan todella monipuolinen ja rikas, ja siellä elää monia eri eläin- ja lintulajeja. Keväisin Keskuspuistossa kukkivat valkovuokot, ja kesähelteellä siellä näkee viljelypalstallisia hoitamassa istutuksiaan. Syksyllä lenkkeilijät pääsevät ihastelemaan syksyn värejä ympärillään, ja hyvälumisina talvina vastaan tulee punaposkisia hiihtäjiä. Moni helsinkiläinen on niin onnellisessa asemassa, että saa vaihtaa työmatkan autossa tai bussissa keskellä ruuhkaa reippailuun Keskuspuiston läpi – se jos mikä on todellista työterveyshuoltoa.

Urbaanilta Töölönlahdelta Ruskeasuolle ratsastamaan

Keskuspuiston laajuus saattaa yllättää vasta Helsinkiin muuttaneen tai satunnaisen vierailijan. Useampi lenkkeilijä on joutunut enemmän tai vähemmän hukkaan, kun on kääntyillyt yhdeltä polulta toiselle ja ehkä vielä kolmannellekin. Puistoa kannattaa ajatella osina, ja ottaa se haltuun pala palalta. Harva hahmottaa, että Keskuspuisto alkaa jo Töölönlahdelta. Se tarkoittaa, että Keskuspuistoon kuuluvat muun muassa kukkien ystävien suosikki Kaupunginpuutarha, Olympiastadionin ja Uimastadionin ympäristö sekä vanha Eläintarhan urheilukenttä. Eteläisessä keskuspuistossa tuntee vielä selvästi olevansa kaupungin sykkeen keskellä.

Kun siirrytään Keskuspuistossa Eläintarhalta pohjoiseen, se muuttuu Ruskeasuoksi. Ruskeasuolla tulee tunne, että nyt ollaan metsässä, ei kaupungissa. Ruskeasuolla saa samoilla niin vilpoisissa lehtimetsissä, hämärissä kuusikoissa kuin paahteisilla kallioilla. Näillä main Keskuspuisto on monen liikuntaharrastuksen keskittymä. Ehkä kaikkein näkyvin harrastus on ratsastus – puistossa toimii Ruskeasuon ratsastuskeskus. Seudulla täytyy välillä olla tarkkana, että ei eksy kävelemään ratsastajille varatuille poluille. Ruskeasuolta löytyvät myös voimailu- ja palloilusalit sekä jousiammuntakenttä. Valaistu ulkoilupolku (ja talvisin hiihtolatu) alkaa Laakson kentältä.

Maunulan maja ja Pirkkolan sporttisuus

Kun siirrytään vielä lisää pohjoiseen, ollaan Keskuspuiston Maunulanpuistossa. Sieltä löytyy esimerkiksi suosittu, puoli vuosisataa vanha Maunulan ulkoilumaja, jossa ulkoilijat voivat pitää ansaitun taukohetken tai saunoa lihakset rennoiksi. Talvisin majalla toimii suksienvuokrauspalvelu. Kesäisin Maunulasta taas löytyvät kentät, joilla pelata lentopalloa. Maunulan erikoisuus on lemmikkien hautausmaa, jonka ohi lenkkeillessä silmäkulma kostuu helposti. Maunulassa kasvaa jykevää kuusi-, mänty- ja koivumetsää, mutta toisaalta myös herkkä pähkinälehto ja istutettuja lehtikuusia, lehmuksia ja vaahteraa.

Kun Maunula jää taakse, alkaa Keskuspuistossa Pirkkolanmetsän alue. Pirkkolassa on – jos vain mahdollista – vielä eteläisempää Keskuspuistoa sporttisemmat tunnelmat. Pirkkolassa on urheilupuisto, josta löytyy ainakin sympaattinen uimahalli, kesäisin auki oleva maauimala, liikuntasalit sekä jäähalli. Pirkkolassa luonnon luoma tunnelma on melko erilainen kuin naapurissa Maunulassa, sillä Pirkkolan metsät ovat nuoria, sotien jälkeen hakatuille aukioille istutettuja. Pirkkolan metsien keskeltä voi reippailla viitoitettuja polkuja pitkin vaikkapa etelään Laaksoon tai pohjoiseen Pitkäkoskelle asti.

Paloheinän kukkula ja Haltialan metsäalue

Pirkkolan pohjoispuolelta löytyy Paloheinä, jossa järjestetään suosittuja urheilukilpailuja esimerkiksi murtomaahiihdossa, suunnistuksessa ja maastojuoksussa. Kaikki helsinkiläisetkään eivät tiedä, että talvisin Paloheinästä löytyy pieni laskettelurinne. Hikistä haastetta kaipaavat hakeutuvat Paloheinän itäosaan, josta löytyvät täyttömäelle rakennetut kuntoportaat. Portaissa on 254 askelmaa, ja ne vievät 59 metriä korkean mäen laelle. Paloheinässä toimii myös Paloheinän maja, jossa pääsee suihkuun ja kahville. Paloheinässä Keskuspuisto kohtaa asutuksen, ja alue on hyvä esimerkki siitä, kuinka lähellä helsinkiläisten arkea Keskuspuisto parhaimmillaan on.

Keskuspuiston pohjoisin osa on Haltialassa. Haltialassa tuntee todella olevansa metsässä – siellä kasvaa jopa yli 30 metriä korkeita puita. Kasvillisuus on muutenkin runsasta, ja sen joukossa kelpaa monenlaisten nisäkkäiden, lintujen ja hyönteisten elää. Haltialassa on mahdollista päästä omin silmin todistamaan esimerkiksi kanahaukan lentoa. Haltialassa on Helsingin yhtenäisin alue metsää; sen koko on noin 300 hehtaaria. Metsien lisäksi Haltialassa on myös vanhaa kulttuurimaisemaa, sillä sieltä löytyvät kaupungin vanhimmat, aina 1500-luvulta periytyvät peltoalueet.

Varo: et ole yksin

Jos Keskuspuistossa liikkuu laput silmillä, voi luulla olevansa vain ihmisten parissa. Todellisuus on kuitenkin toinen: puistossa vipeltää ja liihottelee monenlaista eläintä. Keskuspuistossa pesiviä lintulajeja ovat muun muassa lehtokerttu, erilaiset tiaiset, närhi, hippiäinen, palokärki, pikkusieppo ja sirittäjä. Tassun- tai sorkanjälkiään puistoon ovat taas jättäneet ainakin ketut, mäyrät, metsäjänikset, rusakot, supikoirat, lumikot, piisamit ja jopa hirvet. Mielikuvituksen ei kannata antaa juosta liian villisti – joskus sen ison sorkanjäljen takana saattaa olla vain Ruskeasuon tallien hevosen kavio.

Osa puistosta on luonnonpuistoa

Keskuspuistossa ei voi samoilla aivan miten mieli tekee, vaan sitä tulee luonnollisesti kunnioittaa. Keskuspuiston pohjoisimmissa osissa on, ei vain yksi, vaan peräti neljä luonnonpuistoa: Ruutinkosken lehtoalueella kasvaa kaunista rantalehtoa Vantaanjoen kosken varrella. Niskalan arboretumissa pääsee ihailemaan puulajipuistoa, jossa kasvaa muutamia kymmeniä eri puulajeja. Haltialan aarnialue on tunnettu vanhasta ja vaikuttavasta, tikkojen suosimasta kuusimetsästä. Pitkäkosken rinnelehdossa puolestaan kasvavat komeat ja vantterat kuuset. Suunnitteilla on suojella Keskuspuistoon vielä viideskin alue Vantaanjoen törmälle.

Alppipuisto on saanut alkunsa 1800-luvulla jakauduttuaan Eläintarhan puistosta omaksi puistoalueekseen. Vuonna 1851 perustettu puistoyhtiö rakensi Eläintarhan puiston, jonka 1860-luvulla rakennettu rautatie jakoi kahtia. Helsingin elinkeino- ja kulttuurielämässä vaikuttanut liikemies ja kauppaneuvos Henrik Borgström vuokrasi junaradan itäpuolelle jääneen puistoalueen ja perusti sinne Alppila (Alphyddan) -nimisen ravintolan, josta puisto sai nimensä. Ravintola paloi vuonna 1875 ja se rakennettiin uudelleen, mutta paloi uudelleen vuonna 1951. 1800-luvulla puistoa isännöi Suomen Puutarhayhdistys, jonka hallinnasta se siirtyi Helsingin kaupungille vuonna 1908.

Alppipuiston pohjoiset osat rakennettiin puistoksi jo 1850-luvulla. Puistossa tapahtumien keskipisteenä toimi 1940- ja 1950-luvuilla Alppilava-niminen tanssilava, joka sittemmin on purettu ja alue on muutettu linja-autojen pysäköintialueeksi. Keskellä puistoa sijaitsevalla Vesilinnanmäellä sijaitsi vuonna 1945 perustettu Vesilinnanmäen kesäteatteri, joka oli Suomen Työväen Teatterin ylläpitämä kesäteatteri. Lasten Päivän Säätiö kuitenkin vuokrasi 1940-luvun lopussa Vesilinnanmäen alueen ja vuonna 1950 paikalle avattiin Linnanmäkenä tunnettu huvipuisto. Vuonna 1970 Alppipuiston koillisosa irrotettiin puistosta ja nimettiin Lenininpuistoksi.

Nykyinen Alppipuisto

Tätä nykyä Alppipuisto (Alpparken) on kooltaan noin 16,5 hehtaarin suuruinen puistoalue. Puisto sijaitsee Alppiharjun kaupunginosassa, Alppilan osa-alueella. Puiston rajat kulkevat etelässä Helsinginkadun, lännessä rautatien, koillisessa Viipurinkadun ja idässä Tivolitien ja Lenininpuiston kohdilla. Puistoalueen keskellä sijaitseva Linnanmäen huvipuisto on aikoinaan irrotettu Alppipuiston ja Lenininpuiston yhdessä muodostamasta puistoalueesta. Nykyinen Alppipuisto on ennen muuta kutsuva ja viihtyisä puisto aivan jokaiselle. Puistossa on paljon iloa silmälle ja myös runsaasti tilaa harrastaa erilaisia asioita.

Alppipuiston nykyinen ilme koostuu muun muassa kahdesta huvipaviljongista, joissa puistossa kävijät voivat nauttia olostaan. Iloa tuo myös puistossa oleva kolmiosainen lampi, jossa suihkulähde ja lammen ylittävä puinen silta luovat tunnelmaa. Puiston keskustassa sijaitseva avoin nurmikenttä mahdollistaa erilaiset harrasteet, samoin kuin amfiteatteri, jota musiikinharrastajat kesäisin hyödyntävät paikkana pyörittää levyjään. Alppipuiston lounais- ja pohjoisosia reunustavat kalliot, jotka nurmialueiden lisäksi ovat kesäisin varsinkin auringonpalvojien suosimia paikkoja. Talvisin kalliot toimivat suosittuna mäenlaskupaikkana

Alppipuiston lähialueet

Nykyinen Alppipuisto on vuosikymmenten saatossa muuttanut muotoaan useaan otteeseen. Alun perin Alppipuisto kuului Eläintarhan puistoon, joka on Töölönlahden pohjoispuolella sijaitseva puistoalue. Eläintarhan alueella on muun muassa Talvipuutarha, joka on yleisölle avoin kasvihuone. Talvipuutarha tarjoaa nähtäville kattavan valikoiman erilaisia kasveja. Nimensä Eläintarha sai sinne aiotusta eläintarhasta, joka kuitenkin lopulta perustettiin Korkeasaareen. Nykyisin Eläintarha on merkittävä urheilupuisto, jonne vuodesta 1907 alkaen rakennettiin Eläintarhan urheilukenttä. Myöhemmin alueelle on rakennettu mm. Olympiastadion, Uimastadion, Helsingin jäähalli ja Töölön pallokenttä.

Alppipuistosta irrotettu Lenininpuisto puolestaan on 3,5 hehtaarin kokoinen puisto Alppipuistosta katsoen koillisessa. Lenininpuisto on puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijerin suunnittelema puisto, jonka rakentamisesta vastasivat Helsingin kaupungin puisto-osasto yhdessä Helsingin Puutarhaseuran kanssa. Alun perin alue oli lähes pelkkää kalliota, joka rakennustöissä muutettiin vehreäksi puistoalueeksi 1960-luvun alussa pidettyä puutarhanäyttelyä varten. Kyseistä näyttelyä varten puistoon rakennettiin paviljonki, käytäviä, portaita, muureja sekä suihkuallas ja puro. Kiitos puutarhanäyttelyn, Lenininpuisto on tänäkin päivänä erityisen runsaasti erilaisia kasveja sisältävä puisto.

Huvipuisto Alppipuiston sydämenä

Lasten Päivän Säätiötä edeltänyt lastensuojelujärjestö vuokrasi 1950-luvun taitteessa Alppipuiston ja Lenininpuiston koostaman puistoalueen keskeltä Vesilinnanmäen alueen aluksi kolmeksi vuodeksi itselleen. Vesilinnanmäelle lastensuojelujärjestö perusti Linnanmäki-huvipuiston vuonna 1950. Nimensä Vesilinnanmäki on saanut siellä yhä vieläkin sijaitsevista vesitorneista ja se on Alppipuiston korkein kohta. Linnanmäki puolestaan sai nimensä Vesilinnanmäestä, josta huvipuiston nimi on lyhennys. Huvipuiston alue oli aluksi noin 5,5 hehtaaria, mutta muutama vuosi huvipuiston avaamisen jälkeen aluetta laajennettiin yli seitsemän hehtaarin kokoiseksi.

Tänä päivänä Linnanmäen huvipuisto pitää sisällään 43 huvipuistolaitetta, joista peräti kymmenen on maksutta asiakkaiden käytössä. Vanhin laite Linnanmäellä on karuselli, joka valmistui vuonna 1896. Suosituin laite on 1951 käyttöön otettu, legendaarinen Vuoristorata. Huvipuiston lisäksi Linnanmäellä on myös muuta toimintaa, kuten Peacock-teatteri ja Peacockin-teatterin tiloissa taas monien vaiheiden jälkeen toimiva Uusi Iloinen Teatteri (UIT). Peacock-teatteri rakennettiin vuonna 1956 ja alkuaikoina se toimi kansainvälisten varietee-esitysten paikkana, jossa parhaimmillaan kävi yli 100,000 katsojaa vuodessa.

Kesä 2018 Alppipuistossa

Kesällä 2018 Alppipuistossa jatkuu suosittu Alppipuiston Kesä -tapahtumasarja, joka tuottaa monipuolista musiikkia koko perheen iloksi useana heinäkuun päivänä. Kuun ensimmäisen viikonlopun käynnistää perjantaina 6.7. pidettävä Alppipuiston Kesän avaus. Koko Jazz Club hemmottelee puistoon saapuvia, sillä tarjolla on jazz-musiikkia niin Muumi Jazzin kuin aikuisempaankin makuun iskevän jazzin voimin. Luvassa on suomalaisen jazzin parhaimpien tekijöiden ilottelua. Tapahtuma on samalla piknik, joten puiston tunnelmasta voi nauttia vilttien ja eväiden kera pitkänkin tovin verran.

Lopuksi

Vaiherikkaan menneisyytensä jälkeen Alppipuisto on nykyisin rauhallinen keidas kaupunkilaisille. Puiston irtaantuminen Eläintarhan puistosta ja myöhemmin Alppipuistosta irtaantunut Lenininpuisto ovat osaltaan muovanneet puiston sellaiseksi, kuin se nykyisin on. Alppipuiston upeat istutukset, useat ajanviettopaikat, kalliot ja lampi tekevät puistosta viihtyisän ja moneen tarkoitukseen sopivan puiston. Kesällä puistossa aikaansa viettävätkin auringonpalvojat sekä konserteista ja piknikeistä nauttivat ihmiset. Talvella puiston laitamilla olevia kallioita voi hyödyntää pulkkamäkenä, joka tarjoaa hurjat vauhdit. Monipuolisen puiston keskellä loistaa Linnanmäen huvipuisto. Alppipuistossa on helppo viihtyä.

Helsinginniemen kärjessä, meren rannalla sijaitsee Helsingin vanhimpiin puistoihin lukeutuva Kaivopuisto, joka edelleen tarjoaa viehättävän ympäristön niin erilaisille tapahtumille kuin ulkoiluun ja virkistäytymiseenkin. Nykyisin noin 500 asukkaan asuinalueena Kaivopuisto kantaa harteillaan pitkää historiaa, johon sisältyy muun muassa huviloita ja kylpylä. Tämän päivän Kaivopuisto on paitsi kuuluisa vappupiknikin viettopaikka, myös suosittu konserttipaikka sekä kaupunkilaisten suosima puisto ulkoiluun ja vapaa-ajan viettoon. Kaivopuiston alueen historiaa tunnetaan ainakin 1600-luvulta alkaen, jolloin alue tunnettiin nimellä Helsingenäs.

Kaivopuiston maastoa värittää ympäristön moniulotteisuus, jossa tärkeässä osassa ovat niin meren läheisyys kuin runsaat korkeuserotkin. Jo 1700-luvulla alueen korkeinta kohtaa kutsuttiin nimellä Uuninsuunvuori (Ugnsmunsberget) ja sen ympäristöä Uuninsuunmaaksi (Ugnsmunslandet). Myöhemmin, 1770-luvulta peräisin olevassa kartassa, Uuninsuunvuori on nimetty Liuskavuoreksi (Skifferberget). Koko Kaivopuiston aluetta nykyisen Tähtitorninvuoren huipulta aina merenrantaan saakka kutsuttiin 1840-luvulta lähtien nimellä Ulriikanporin seutu (Ulricasborgstrakten). Kaivopuistoksi aluetta alettiin kutsua jo 1800-luvun puolella, mutta virallisesti se otettiin käyttöön vuonna 1909.

Kaivopuiston kylpylä

Kaivopuisto on aikojen saatossa ollut monenlaisessa käytössä. Varsinainen toiminta Kaivopuiston alueella alkoi 1830-luvulla, jolloin suomalainen liikemies, kauppaneuvos ja Helsingin elinkeino- ja kulttuurielämässä merkittävässä roolissa ollut Henrik Borgström perusti Helsinginniemen kärkeen kylpylän. Aiemmin asumattomalle ja karulle alueelle perustettu kylpylä sai ympärilleen myös puiston ja perustamiskokous pidettiin 1834. Henrik Borgströmin yritys Ulrikasborgs Bad- och Brunnsinrättnings Bolag (Ulriikaporin kylpylä- ja kaivosyhtiö) ei saanut osakeannilla riittävää määrää rahaa kylpylän perustamiseen, joten Borgström kumppaneineen otti omissa nimissään lainaa kylpylän perustamiseen.

Kaivopuiston kylpylästä tuli Pietarin seurapiirien suosima matkailukohde, sillä venäläisille aatelisille oli asetettu matkustuskielto ulkomaille. Näin ollen Kaivopuiston kylpylä sai suosiota ja teki omalta osaltaan Helsingistä jopa kahden vuosikymmenen ajaksi todellisen kylpyläkaupungin. Itäinen osa Kaivopuistosta jaettiin huvilatonteiksi, joissa vuokralaisina olleiden asukkaiden oli kesäsesonkien aikoina majoitettava kylpylässä vierailleita matkustajia. Kun venäläisten matkustuskielto päättyi vuonna 1852, oli se kohtalokasta kylpylän toiminnalle. Vuonna 1883 kylpylän vuokrasopimuksen päättyessä Kaivopuiston alueesta tuli yleinen puisto ja kylpyläyhtiö lopetettiin 1886.

Kaivopuiston rakennukset

Kaivopuiston kylpylätoiminnan hiipuessa itäosan huvilatontteja vuokranneet saivat lunastaa tontit itselleen. Myös läntiselle puolelle Kaivopuistoa rakennettiin useita huviloita 1870-luvulla. Tämän päivän Kaivopuistossa Itä-Kaivopuiston huviloista moni on eri maiden suurlähetystöjen sekä vuonna 1882 avatun Cygnaeuksen gallerian käytössä. Sen sijaan Länsi-Kaivopuiston huviloista suurin osa on purettu ja niistä jäljelle jääneet tontit liitetty takaisin puistoalueeseen. Kylpylänä toiminut rakennus koki ikävän kohtalon jatkosodan ilmapommituksissa vuonna 1944 tuhoutuen täysin. Jäljelle jäi ainoastaan kylpylän ravintola- ja huvittelurakennus Kaivohuone, jossa toimii nykyisin ravintola.

Kaivopuiston kylpylän ravintola- ja huvittelutilana toiminut Kaivohuone valmistui vuonna 1838 arkkitehti C.L. Engelin suunnitelmien mukaan. 1860-luvulta lähtien Kaivohuonetta on muutettu ja laajennettu useiden arkkitehtien suunnitelmien mukaisesti. Rakennuksessa oleva ravintola on ollut ympärivuotisesti auki vuodesta 1858 lähtien. Kaivopuiston muista rakennuksista mainittakoon puiston korkeimmalla kohdalla oleva Ursan tähtitorni, joka on arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema ja se valmistui vuonna 1926. Lisäksi Kaivopuiston ympäristössä on joitakin linnoitteita, jotka ovat peräisin Krimin sodan ajoilta.

Tapahtumat Kaivopuistossa

Ympäristönä Kaivopuisto antaa mahdollisuuden monenlaisten tapahtumien järjestämiseen. Vuonna 1876 Kaivopuistossa järjestettiin Suomen ensimmäinen yleinen taide- ja teollisuusnäyttely. Sittemmin puisto on toiminut muun muassa konserttipaikkana ja jopa raviratana. Kaivopuiston tähtitorni on suosittu käyntikohde niin tähtiharrastajien kuin muidenkin kävijöiden keskuudessa. Ursan tähtitornin yleisönäytöksissä katsellaan kesäaikaan sunnuntaisin aurinkoa ja talvi-iltoina lokakuusta alkaen tarkastelun kohteena ovat vuorostaan tähtitaivaalla näkyvät asiat. Tähtinäytöksissä katselukohteena on usein muutama kohde, kuten kuu, planeetat, tähtijoukot ja -sumut.

Yksi Kaivopuiston tunnetuimmista ja joka vuosi toistuvista tapahtumista on vappu, jolloin kymmenet tuhannet vappua juhlivat ihmiset suuntaavat Kaivopuiston alueelle. Perinteisesti vapunviettäjillä on mukanaan ruokaa ja juomaa, joita nautitaan piknik-tyyliin isojen ja pienempienkin seurueiden kesken. Vappuaamun juhlassa tunnelmaa on kohottamassa esiintyjinä toimivat Ylioppilaskunnan laulajat sekä Retuperän WBK. Lisäksi ylioppilaskuntien edustajat pitävät puheita juhlahumun keskellä. Kaivopuiston kesiin on kuulunut myös ilmaiskonsertteja 1970-luvulta lähtien eri tahojen järjestäminä. Kesällä 2018 järjestettävä konsertti tunnetaan nimellä Kaivarin konsertti.

Kaivarin konsertti 19.8.2018

Juhlavuosiaan viettävät Helsingin juhlaviikot sekä Elävän musiikin yhdistys Elmu tuottavat kesällä 2018 Kaivopuistoon konsertti- ja pikniktapahtuman elokuun 19. päivä. Kaivarin konsertti jatkaa jo 1970-luvulta asti pidettyjen Kaivarin Kansanjuhlien sekä Juhlaviikkojen puistokonserttien perinteitä, jotka ovat tuoneet yleisön eteen pitkän listan nimekkäitä esiintyjiä musiikkimaailman huipulta niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Kesän 2018 Kaivarin konsertti tuottaa musiikkielämyksiä ja muuta ohjelmaa koko perheen makuun, joten paikan päälle voi suunnata sekä lasten että isovanhempien seurassa.

Kaiken kansan Kaivopuisto

Kaivopuiston 1800-luvulta alkanut historia erilaisten toimintojen keskuksena on muuttanut ilmettään aikojen saatossa. Alun perin Kaivopuisto rakennettiin eliitin virkistäytymis- ja matkailukohteeksi, jonka keskipisteenä toimi meren rannalle rakennettu Kaivopuiston kylpylä. Kylpylätoiminnan loputtua alueella säilyneet huvilat saivat uuden, yhä tänäkin päivänä voimissaan olevan merkityksen esimerkiksi suurlähetystöjen ja taidemuseon tiloina. Suurten korkeuserojensa ansiosta Kaivopuisto on sopiva koti myös Ursan tähtitornille, joka houkuttelee luokseen taivaan ihmeitä tarkastelemaan. Mutta ennen muuta Kaivopuisto on helsinkiläisten olohuone, puisto kaikelle kansalle.

Suomenlinna on kulttuurihistoriallisesti korvaamaton paikka, Unescon maailmanperintökohde ja suosittu matkailukohde Helsingin edustalla. Suomenlinna koostuu erillisistä saarista, jotka ovat Kustaanmiekka, Susisaari, Iso Mustasaari, Pikku-Musta, Länsi-Mustasaari, Särkkä, yksi Pormestarinluodoista sekä Lonna. Pääsy Suomenlinnaan on lautan ja vesibussien varassa, joista ensimmäinen liikennöi ympäri vuoden Kauppatorilta Suomenlinnaan. Omalla veneellä kulkeville Suomenlinnassa on vierassatama, johon veneiden on hyvä rantautua. Nähtävää ja koettavaa Suomenlinna tarjoaa runsaasti ja myös täysin ilmaiseksi, sillä ainoa kuluerä Suomenlinnaan saapuessa on lauttalipun hinta.

Suomenlinnan rakennustyöt aloitettiin 1748, jolloin alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä linnoitus Suomen puolustusta parantamaan. Pian rakennustöiden alettua suunnitelmia muutettiin ja tuolloin Viaporina tunnetusta Suomenlinnasta päätettiin tehdä merilinnoitus. Aiemmin sekä Ruotsin että Venäjän hallussa ollut Viapori siirtyi lopullisesti Suomelle vuonna 1918, jolloin sen nimi muutettiin suomalaisuutta korostaen Suomenlinnaksi. Linnoitukseen tuli pian puolustusvoimien eri yksiköitä ja Suomenlinnasta tulikin suomalainen varuskunta. Samaan aikaan Suomenlinnaa alettiin kunnostaa ja sen hieno potentiaali matkailukäytössä huomattiin.

Faktoja Suomenlinnasta

Suomenlinna koostuu kahdeksasta saaresta, jotka ovat kokonaispinta-alaltaan 80 hehtaaria. Suomenlinnassa on noin 200 rakennusta, muuria noin kuusi kilometriä ja alueella on yhteensä 105 tykkiä. Alueen kunnostamisesta ja ylläpidosta pitää huolen Suomenlinnan hoitokunta, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto. Sotilaallista toimintaa Suomenlinnassa harjoittaa enää Pikku-Mustan saarella sijaitseva Merisotakoulu. Toimintaa on edelleen myös Ison-Mustansaaren kärjessä sijaitsevassa, vuonna 1971 perustetussa Suomenlinnan vankilassa, jonka noin 70 vankia vastaavat isosta osasta Suomenlinnan vallien ja rakennusten korjaustöitä.

Paitsi että Suomenlinna on yksi Suomen suosituimmista matkailukohteista, on se myös kotipaikka noin 800 ihmiselle. Asuntoja Suomenlinnassa on yli 350 ja niitä pääosin isännöi Suomenlinnan hoitokunta. Merisotakoulussa opiskelee vuosittain noin 250 sotilasta, jotka omalta osaltaan lisäävät ympärivuotisten Suomenlinna-asukkaiden määrää. Vakituisesti saarella asuvia ihmisiä palvelevat muun muassa päiväkoti, alakoulu, kirjasto sekä päivittäistavarakauppa. Matkailu näkyy Suomenlinnassa asuvien arjessa erityisesti aina kesäisin, jolloin kävijämäärä on yltänyt ennätysvuotenaan jopa yli 800 000 kävijään.

Suomenlinnan nähtävyydet

Suomenlinnassa riittää tekemistä ja näkemistä jokaiselle sinne saapuvalle. Historian ja luonnon lisäksi lukuisat kahvilat ja ravintolat, sekä erilaisia tuotteita myyvät puodit ovat mielenkiintoisia käyntikohteita. Suomenlinnan historiaan pääsee parhaiten tutustumaan kävelemällä Sinisen reitin, joka kiertää kaikki Suomenlinnan tärkeimmät nähtävyydet. Sininen reitti alkaa Rantakasarmin edestä ja päättyy noin 1,5 kilometrin päähän Kuninkaanportille. Reitin varrelle on sijoitettu opastauluja, joissa kerrotaan kohteista ja niiden historiasta. Pääreitin oheen on rakennettu myös liikuntaesteisille sopivampi reitti, jolla välttää Sinisen reitin hankalimmat osuudet.

Suomenlinnan tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat Kuninkaanportti, Suuri linnanpiha, telakka, Suomenlinnan kirkko, Rantakasarmi, bastioni Zander sekä sotavankileirin muistopaikka. Kuninkaanportti on linnoituksen edustusportti, Suomenlinnan tunnusmerkki. Suuri linnanpiha toimi linnoituksen pääaukiona sekä hallinnollisena keskuksena. Telakka on Suomen vanhin ja edelleen toiminnassa oleva telakka. Suomenlinnan kirkko rakennettiin ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi. Rantakasarmi toimi venäläisellä kaudella linnoituksen pääporttina ja kuuluu nykyisin matkailuneuvonnalle. Bastioni Zander tarjoaa parhaan näkymän linnoituksen muodosta. Sotavankileirin muistomerkki on Suomen sisällissodan jälkeen perustetun Suomenlinnan vankileirin muistoksi tehty teos.

Muita käyntikohteita Suomenlinnassa

Suomenlinnassa on tarjolla kokonaiset kuusi museota, jotka ovat Suomenlinna-museo, Ehrensvärd-museo, Sotamuseon Maneesi, sukellusvene Vesikko, Suomenlinnan lelumuseo sekä Tullimuseo. Suomenlinna-museo kertoo linnoituksen menneisyydestä, korjaustöistä sekä nykypäivän elämästä Suomenlinnassa. Ehrensvärd-museo esittelee linnoituksen ruotsalaisen kauden historiaa. Nimensä museo on saanut talon ensimmäisen asukkaan sekä linnoituksen perustajan Augustin Ehrensvärdin mukaan. Sotamuseon Maneesi on nimensä mukaisesti sotahistoriasta kertova museo, jota täydentää toisen maailmansodan aikainen sukellusvene Vesikko. Suomenlinnan museotarjontaa monipuolistavat lisäksi myös Tulli- ja Lelumuseot.

Museoiden lisäksi kulttuuria Suomenlinnassa on tarjolla esimerkiksi gallerioiden ja kesäteatterin muodoissa. Galleria Rantakasarmi on Helsingin Taiteilijaseuran ylläpitämä galleria, jossa esillä on nykytaiteen näyttelyitä. HIAP Galleria Augusta on Susisaarella sijaitseva näyttely- ja tapahtumatila, jota ylläpitää Helsinki International Artist Programme (HIAP), joka on kansainvälinen taiteilijaresidenssiohjelma. Augustassa on ympärivuotisesti niin näyttelyitä, performansseja kuin luentojakin. Erilaisia kahvila- ja ravintolapalveluita tarjoavia tahoja Suomenlinnasta löytyy toistakymmentä, joten nälästä ei Suomenlinna-visiitillä tarvitse kärsiä. Lisäksi erilaiset käsityöläisten puodit ja työhuoneet täydentävät Suomenlinnan palvelutarjontaa.

Suomenlinna Unescon maailmanperintökohteena

Suomenlinna on lisätty Unescon maailmanperintölistalle siksi, että sen on katsottu olevan ainutlaatuinen sotilasarkkitehtuurin muistomerkki. Lisäksi sen historia kolmen valtion alaisuudessa olemisesta antaa sille oman erityisyytensä. Maailmanperintölistalla Suomenlinna on ollut mukana vuodesta 1991 alkaen. Suomenlinnan asema Unescon maailmanperintökohteena tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomenlinnan ainutlaatuisen kulttuuri- ja luonnonperinnön vaalimisesta ja tuleville sukupolville säilyttämisestä on tehty maailmanlaajuinen päätös. Maailmanperintösopimus velvoittaa valtiota pitämään huolta Suomenlinnan säilymisestä mahdollisimman alkuperäisenä. Korjaus- ja ylläpitotoimia Suomenlinnassa hoitaa Suomenlinnan hoitokunta, joka on valtion virasto.

Suomenlinnan satavuotinen taival

Vuosi 2018 on Suomenlinnassa juhlavuosi, sillä linnoitus on ollut Suomen hallinnassa täydet sata vuotta. 12.5.1918 Viapori liittyi itsenäiseen Suomeen ja bastioni Zander sai ensimmäisen kerran lipputankoonsa Suomen lipun. Samaan aikaan Viapori-nimi muutettiin Suomenlinnaksi. Tästä alkoi Suomenlinnan uusi elämä, johon sisältyy lukematon määrä erilaisia vaiheita matkalla matkailusuosikiksi ja Unescon maailmanperintökohteeksi. Tänä päivänä Suomenlinna on yksi Suomen suosituimmista matkailukohteista, eikä mikään ihme, sillä kiehtovan historiansa, idyllisen ympäristönsä ja runsaiden palveluidensa avulla Suomenlinna antaa jokaiselle jotakin.

Kesän lähestyessä tuhansien lapsiperheiden ja hauskanpidosta pitävien mielessä siintää ainoastaan yksi kohde: Linnanmäki. Linnanmäki onkin Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin huvipuisto, jolla on vuosittain yli miljoona kävijää. Se sijaitsee aivan Helsingin keskustan tuntumassa ja sinne on hyvät kulkuyhteydet kaikkialta Suomesta sekä Helsingin sisällä. Linnanmäki on sekoitus modernia ja villiä elämyspuistoa, sekä vanhaa ja klassista huvipuistoa, jossa on runsaasti erilaisia laitteita. Vierailijoita viihdyttää laitteiden lisäksi myös Sea Life -meriakvaario sekä Peacock-teatteri.

Yli 40 laitteen lisäksi Linnanmäellä voi nauttia useiden kahviloiden, ravintoloiden ja pelien tarjonnasta. Huvipuiston yksi vanhimmista ja samalla suosituimmista laitteista on puinen vuoristorata, joka on ollut toiminnassa jo vuodesta 1951 lähtien. Huvipuistossa on myös Estradi-lava, jossa esitetään koko kauden ajan monenlaisia kulttuuri- ja musiikkinäytöksiä. Linnanmäki järjestää kesäkauden aikana useita teemapäiviä, kuten Valokarnevaalit ja Sirkuskarnevaalit. Linnanmäkeä ei omista yksittäinen yritys tai henkilö, vaan Lasten Päivän Säätiö. Säätiön tavoitteena on kehittää ja kerätä varoja suomalaiselle lastensuojelutyölle.

Historia

Idea huvipuiston perustamiseen lähti 1900-luvun alusta asti järjestetyistä Lasten Päivä -tapahtumista. Päivän tapahtumista saadut voitot käytettiin päiviä järjestäneiden säätiöiden toiminnan rahoittamiseen. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen tapahtumien järjestäminen alkoi tuntua vaikealta ja ratkaisuksi keksittiin huvipuiston rakentaminen saman tavoitteen ympärille. Helsingin kaupungilta vuokrattiin vuonna 1950 vesitorneista kuuluisa Vesilinnanmäen 5,37 hehtaarin kokoinen alue kolmeksi vuodeksi. Vuonna 1956 alue laajeni 7 hehtaarin kokoiseksi. Huvipuisto nousi vain kahdessa kuukaudessa ja virallisia avajaisia vietettiin 27.5.1950.

Huvipuistosta muodostui suurmenestys heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Alussa laitteita oli vain kourallinen, esimerkiksi karuselli, ketjukaruselli, muutama pyörityslaite ja törmäysautorata. Niiden lisäksi vierailijat nauttivat muun muassa pelihalleista, tanssiteltasta, peilisalista sekä suuresta määrästä kahviloita ja kojuja. Toiminnan varmentuessa 1950-luvun puolivälissä Linnanmäki alkoi kehittyä kunnolla ja aluetta kunnostettiin. Uusia laitteita lisättiin valikoimaan säännöllisin väliajoin aina tähän päivään asti. Etenkin 2000-luvulla Linnanmäki on nähnyt massiivisia muutostöitä, joissa vanhoja laitteita on purettu ja aluetta mullistettu uuden tieltä.

Lasten Päivän Säätiö

Lasten Päivän Säätiö on perustettu virallisesti vuonna 1957, mutta säätiö on toiminut epävirallisesti jo 1900-luvun alusta lähtien Lasten Päivä -tapahtuman perustajana. Säätiön tarkoitus silloin, ja edelleen tänä päivänä, on kerätä varoja lastensuojelutyöhön. Tapahtumissa järjestettiin monipuolista ja hauskaa ohjelmaa perheiden pienemmille. Päivien vakiinnuttua syntyi tarve huvipuistolle ja säätiö perusti Linnanmäen huvipuiston Helsingin kaupungilta vuokraamalleen tontille. Linnanmäen toiminnan lähtiessä kunnolla käyntiin Lasten Päivän Säätiö rekisteröitiin viralliseksi säätiöksi, ja se on säätiönä hoitanut Linnanmäen asioita aina nykypäivään asti.

Säätiön takana toimivat kuusi lastensuojelutyötä tekevää järjestöä: Parasta lapsille ry, Lastensuojelun keskusliitto ry, Barnavårdsförening i Finland, Mannerheimin lastensuojeluliitto ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry ja Pelastakaa lapset ry. Vuonna 2017 Linnanmäen toiminnalla saatiin kerättyä 4,5 miljoonaa euroa suomalaiseen lastensuojelutyöhön, ja tavoite on päästä samaan myös seuraavana kautena. Lasten Päivien henki herätettiin henkiin uudestaan Linnanmäen 60-vuotisjuhlissa vuonna 2010. Viime vuosina puistossa on lisäksi järjestetty Iloisen Hyväntekijän Päivä, jolloin kävijät voivat tutustua järjestöjen toimintaan.

Laitteet

Linnanmäen huvipuistossa asiakkaiden käytössä on 43 hupilaitetta, joista 10 on käytettävissä maksutta. Puiston vanhin laite on karuselli, joka on valmistettu jo vuonna 1896. Suosituin, ja puistoa varten rakennettu laite, on vuonna 1951 tehty puinen vuoristorata. Kävijöiden toiseksi suosituin laite on hupitalo Vekkula. Se kuitenkin jouduttiin purkamaan vuonna 2017. Muita suosittuja laitteita ovat vanhaan vesitorniin rakennettu Linnunrata, maailmanpyörä nimeltään Rinkeli, autorata ja vesirata Hurjakuru. Hurjin vuoristorata on 52 metriin kohoava ja 105 kilometrin tuntivauhdilla kyyditsevä Ukko.

Linnanmäellä oli alkuvuosina toiminnassa suosittu Vedenneidot. Siinä merenneidoiksi pukeutuneet naiset makasivat vesialtaan yläpuolella olevalla tasanteella. Kävijöiden oli tarkoitus maksua vastaan osua pallolla verkkojen etupuolella tolpassa olevaan nappiin, jolloin vedenneidot tippuivat altaaseen. Tasa-arvon nimissä 1970-luvulla pudotettavina oli myös miehiä, mutta Naisasialiitto Unioni piti tästä huolimatta toimintaa naisten arvoa alentavana. Unioni lähetti kirjelmän puiston johdolle, jonka johdosta Vedenneidot suljettiin vuonna 1978. Osa vanhoista huvipuistolaitteista on myös romutettu tai myyty muualle. Vuonna 2019 laitevalikoimaan on liittymässä vauhdikas vuoristoratalaite Taiga.

Sealife-merimaailma

Linnanmäen yhteydessä toimiva Sea Life-merimaailma aloitti toimintansa vuonna 2002. Se on osa kansainvälistä Sea Life-ketjua, joka on maailman suurin yleisöakvaarioketju. Sea Life sisältää yli 50 akvaariota, joista suurin on 250 000-litrainen valtameriallas. Valtamerialtaan alla kulkee kymmenmetrinen lasitunneli. Uutuutena on vuonna 2017 avattu Elämysallasalue. Merimaailman tarkoitus on esitellä monipuolisesti maailman merten eläimiä, tarjota vierailijoille elämyksiä sekä tietoutta merten suojelusta. Sea Life järjestää pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä, joilla on yleensä oma teemansa.

Peacock-teatteri

Linnanmäen alueella on myös vuonna 1956 rakennettu Peacock-teatteri. Vuosien 1950–56 välisenä aikana Linnanmäellä toimi Circusteltta, jonka nimi muutettiin Peacockiksi. Tämän teatterin esitykset jatkuivat uudessa rakennuksessa. Ensiaikoina esitetyt varietee-näytökset olivat erityisen suosittuja 60-luvulla, jolloin katsojaluvut nousivat jopa 100 000 henkilöön vuodessa. Niiden suosion laskiessa esitykset lopetettiin ja tilalle tuli teatteriryhmä Uusi Iloinen Teatteri. Ryhmä on järjestänyt esityksiä Peacockissa vuosien 1979–2009 aikana ja uudestaan vuodesta 2015 eteenpäin. Nykyään Uuden Iloisen Teatterin kanssa Peacockin näyttämön jakaa Suomen Komediateatteri.

Kun puhutaan Helsingin parhaista ravintoloista, on ensimmäisenä tietysti mainittava ravintolat, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan huipputasokkaasta ruoasta kertovan Michelin-tähden. Helsingissä onkin nykyään peräti viisi Michelin-ravintolaa: Grön, Ask, Demo, Olo ja Ora. Kaikki nämä ravintolat ovat yhden Michelin-tähden ravintoloita. Grönissä pääsee syömään kasvispainotteista ruokaa. Tämä Albertinkadulla sijaitseva ravintola tunnetaan siitä, että se suosii sesongin herkkuja ja pohjoismaisia raaka-aineita. Grönissä lautaseltaan voi löytää vaikkapa ketunleipää, raparperimaitoa, koivun silmuja tai fermentoitua villivadelman lehteä.

Ask Kruununhaan Vironkadulla tekee kiinnostavaa pohjoismaista fine diningia, ja tämä hillityn kaunis ravintola suosii luomuraaka-aineita. Uudenmaankadun Demo on sen sijaan pitänyt oviaan auki vuodesta 2003 lähtien, ja ensimmäisen Michelin-tähtensä se sai jo vuonna 2007. Ravintola Olossa Senaatintorin kupeessa pääsee pohjoismaiselle makumatkalle. Sen keittiössä suositaan mahdollisimman paljon kotimaisten raaka-aineiden tuottajia. Fiinin Olon kupeessa toimii sen rennompi sisarravintola Olo Garden. Tunnelmallisessa Huvilakadun Orassa eteensä saa kekseliäitä annoksia – maistuisiko kuha ja köynnöskrassi tai mustaherukanlehdet ja hapanleipäjuuri?

Ateria tulevassa kolmen Michelin-tähden ravintolassa?

Julkisuudesta tuttujen kokkien ravintoloita ei kannata ohittaa, sillä ne ovat kaikkea muuta kuin turhaa hypetystä. Suurelle yleisölle Suomen kolme tutuinta kokkia ovat luultavasti Henri Alén, Tomi Björck ja Hans Välimäki. Heidän luotsaamiinsa tai omistamiinsa ravintoloihin kannattaa ehdottomasti poiketa – tai pikemminkin varata pöytä ajoissa, sen verran suosittuja ne yleensä ovat. Hans Välimäen kahden Michelin-tähden ravintola Chez Dominique sulki ovensa vuonna 2013, ja sen jälkeen Välimäellä on ollut monenlaista ravintolaa pystyssä.

Nyt Välimäki on hypännyt puikkoihin legendaarisessa klassikkoravintola Palacessa, joka ehti jo hetken aikaa olla kokonaan kiinni. Palace valmistui alun perin vuonna 1952, ja alkuaikoinaan se oli ehdottomasti suomalaisen huippukeittiön kehto. Ravintola sai ensimmäisenä suomalaisravintolana Michelinin tähden vuonna 1987. Lähitulevaisuus näyttää, saako Välimäki Palacen taas tähtikartalle. Välimäki on antanut itselleen viisi vuotta aikaa hankkia Palacelle, ei yhden tai kahta, vaan kokonaiset kolme Michelin-tähteä. Jos Palacen illallisen hinnat kauhistuttavat, kokeile huokeampaa lounasta.

Rentoa mutta maukasta Henri Alénin tyyliin

Henri Alénin kehuja kerännyt fine dining -ravintola Finnjävel sulki monen harmiksi ovensa, mutta onneksi se ei ollut miehen ainoa ravintola. Fredrikinkadun suositun Murun konstailematon tunnelma yhdistettynä maittaviin annoksiin on houkutellut pöydät täyteen asiakkaita jo vuosien ajan. Murussa pääsee syömään laadukkaista raaka-aineista yksinkertaisesti valmistettua ruokaa. Neljän ruokalajin päivän menun saa reilulla 50 eurolla. Murussa kannattaa luottaa henkilökuntaan ja antaa heidän valita viinit – niitä onkin tarjolla Murun yläkerrassa satoja erilaisia.

Alénin toinen ravintola, Pastis, on kuin palanen Ranskaa Pienen Roobertinkadun reunalla. Pastisin tunnelma on yhtä välitön kuin Murussa – jos käy tuuri, voi ateriaansa päästä syömään rennosti baaritiskin laidalla. Pastisissa syödään rentoa ja rouheaa maalaisruokaa ranskalaiseen tapaan. Rentoudesta huolimatta ruoka on Pastisissa aina pieni elämys, jota viinit vielä täydentävät. Nähtäväksi jää, tuleeko Alénin uusimmasta ravintolasta yhtä herkullinen paikka kuin Murusta ja Pastisista. Tulevassa Ultima-ravintolassa syödään todellakin lähellä tuotettua ruokaa, sillä osa lautaselle päätyvästä ruoasta kasvatetaan ravintolasalissa.

Makumatkalle Farangissa ja Gaijinissa

Tomi Björckin ja Matti Wikbergin BW-ravintolat ovat Helsingin ravintolakentässä jo käsite. Kaksikon ensimmäinen ravintola, Farang, avasi ovensa Etu-Töölössä jo vuonna 2009. Modernin kaakkoisaasialaisen ravintolan maut ovat hurmanneet helsinkiläisiä siis jo kohta kymmenen vuoden ajan. Farangin hämärä ja ylellisen oloinen ravintolasali kutsuu viettämään treffejä kahden kesken. Jos haluat syödä Helsingissä tiikerirapuja tai rapeaksi paistettua possua, tee se Farangissa. Todelliselle makumatkalle vie jokin kolmesta maistelumenusta, joista yksi on kasvissyöjille sopiva vaihtoehto.

Muut BW-ravintolat ovat Pohjois-Aasiasta vaikutteita ottanut eksoottinen Gaijin, Välimeren ruokakulttuurista ammentava tyylikäs Boulevard Social sekä yksinkertaisen eleetön eurooppalainen brasserie Bronda. Brondan valoisassa ja viihtyisässä aulabaarissa voi nauttia maistuvat drinkit ennen ateriaa, myös silloin vaikka ei olisi syömään tulossakaan. Ja vielä vinkki: moni ei tiedä, että Punavuoressa Kankurinkadulla vaikuttava leipomo-ravintola Levain kuuluu myös Björckin ravintolavaltakuntaan. Levainin tähti on hapanjuurileipä – osta se kotiin, tai istahda paikan päälle syömään ihana portugalilainen pastel de nata -leivonnainen.

Ravintola Nolla: uusi huippuhyvä tulokas

Yksi Helsingin ravintolamaailman parhaista tulokkaista on Kruununhaan ravintola Nolla. Nollaan haluaisi päästä syömään jo pelkästään ravintolan punaisen langan takia: Nollan tavoite on olla Suomen ensimmäinen ravintola, joka ei tuota ollenkaan hävikkiä. Sen lisäksi ravintola pyrkii tarjoamaan paikallisten luomutuottajien antimia. Mutta Nollassa on hyvää tausta-ajatuksen lisäksi myös ruoka. Nolla tarjoaa kolmen ja viiden ruokalajin paketteja, joissa taso pysyy korkealla jokaisen annoksen kohdalla. Tunnelmallinen ja kotoisa ravintola on noussut nopeasti huippusuosituksi, joten pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin.

Tarjolla laatupitsaa ja -hampurilaisia

Kerrotaan lopuksi vielä, mistä saa Helsingin parasta käsin syötävää ruokaa – laadukkaan pitsan ja hampurilaisen ystävää kun nykyään hemmotellaan vaihtoehtojen määrällä. Tasaisen varmaa laatupitsaa saa esimerkiksi Putte’s Bar & Pizzasta, Tenho Restobarista, Skifferistä ja Pizzeria Via Tribunalista. Tenhosta saa todella maukasta vegaanista pitsaa, jossa on täytteenä kurpitsaa. Kaupungin parhaan hampurilaisen titteliä tarjotaan milloin mihinkin paikkaan: Lihakauppa Roslundin Teurastamon Portille, Aleksi Herlevin Naughty BRGR:ille Kämp Brasserielle…

Varmaa on vain yksi asia – jokaisesta näistä paikasta saa käteensä takuuvarmasti maistuvan hampurilaisen!