Urbaaneilla helsinkiläisillä on monien muiden maiden pääkaupunkien asukkaisiin verrattuna liki ainutlaatuinen mahdollisuus: he voivat kävellä luontoon suoraan raitiovaunupysäkiltä tai oman asuintalonsa takapihalta. Kymmenen kilometriä pitkä, tuhat hehtaaria laaja Keskuspuisto alkaa lähes ydinkeskustan tuntumasta Töölönlahden laitamilta, ja se jatkuu pohjoisessa liki Vantaalle saakka. Vaikka ajatus metsästä keskellä kaupunkia saattaa tuntua kovin modernilta, Keskuspuisto on ollut kaupunkilaisten iloksi kehitetty rentoutumisen, kuntoilun ja luontoelämysten keskittymä jo yli sadan vuoden ajan. Keskuspuisto vietti satavuotisjuhliaan vuonna 2014.
Keskuspuiston ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet ovat upeat. Puisto on luonnoltaan todella monipuolinen ja rikas, ja siellä elää monia eri eläin- ja lintulajeja. Keväisin Keskuspuistossa kukkivat valkovuokot, ja kesähelteellä siellä näkee viljelypalstallisia hoitamassa istutuksiaan. Syksyllä lenkkeilijät pääsevät ihastelemaan syksyn värejä ympärillään, ja hyvälumisina talvina vastaan tulee punaposkisia hiihtäjiä. Moni helsinkiläinen on niin onnellisessa asemassa, että saa vaihtaa työmatkan autossa tai bussissa keskellä ruuhkaa reippailuun Keskuspuiston läpi – se jos mikä on todellista työterveyshuoltoa.
Urbaanilta Töölönlahdelta Ruskeasuolle ratsastamaan
Keskuspuiston laajuus saattaa yllättää vasta Helsinkiin muuttaneen tai satunnaisen vierailijan. Useampi lenkkeilijä on joutunut enemmän tai vähemmän hukkaan, kun on kääntyillyt yhdeltä polulta toiselle ja ehkä vielä kolmannellekin. Puistoa kannattaa ajatella osina, ja ottaa se haltuun pala palalta. Harva hahmottaa, että Keskuspuisto alkaa jo Töölönlahdelta. Se tarkoittaa, että Keskuspuistoon kuuluvat muun muassa kukkien ystävien suosikki Kaupunginpuutarha, Olympiastadionin ja Uimastadionin ympäristö sekä vanha Eläintarhan urheilukenttä. Eteläisessä keskuspuistossa tuntee vielä selvästi olevansa kaupungin sykkeen keskellä.
Kun siirrytään Keskuspuistossa Eläintarhalta pohjoiseen, se muuttuu Ruskeasuoksi. Ruskeasuolla tulee tunne, että nyt ollaan metsässä, ei kaupungissa. Ruskeasuolla saa samoilla niin vilpoisissa lehtimetsissä, hämärissä kuusikoissa kuin paahteisilla kallioilla. Näillä main Keskuspuisto on monen liikuntaharrastuksen keskittymä. Ehkä kaikkein näkyvin harrastus on ratsastus – puistossa toimii Ruskeasuon ratsastuskeskus. Seudulla täytyy välillä olla tarkkana, että ei eksy kävelemään ratsastajille varatuille poluille. Ruskeasuolta löytyvät myös voimailu- ja palloilusalit sekä jousiammuntakenttä. Valaistu ulkoilupolku (ja talvisin hiihtolatu) alkaa Laakson kentältä.
Maunulan maja ja Pirkkolan sporttisuus
Kun siirrytään vielä lisää pohjoiseen, ollaan Keskuspuiston Maunulanpuistossa. Sieltä löytyy esimerkiksi suosittu, puoli vuosisataa vanha Maunulan ulkoilumaja, jossa ulkoilijat voivat pitää ansaitun taukohetken tai saunoa lihakset rennoiksi. Talvisin majalla toimii suksienvuokrauspalvelu. Kesäisin Maunulasta taas löytyvät kentät, joilla pelata lentopalloa. Maunulan erikoisuus on lemmikkien hautausmaa, jonka ohi lenkkeillessä silmäkulma kostuu helposti. Maunulassa kasvaa jykevää kuusi-, mänty- ja koivumetsää, mutta toisaalta myös herkkä pähkinälehto ja istutettuja lehtikuusia, lehmuksia ja vaahteraa.
Kun Maunula jää taakse, alkaa Keskuspuistossa Pirkkolanmetsän alue. Pirkkolassa on – jos vain mahdollista – vielä eteläisempää Keskuspuistoa sporttisemmat tunnelmat. Pirkkolassa on urheilupuisto, josta löytyy ainakin sympaattinen uimahalli, kesäisin auki oleva maauimala, liikuntasalit sekä jäähalli. Pirkkolassa luonnon luoma tunnelma on melko erilainen kuin naapurissa Maunulassa, sillä Pirkkolan metsät ovat nuoria, sotien jälkeen hakatuille aukioille istutettuja. Pirkkolan metsien keskeltä voi reippailla viitoitettuja polkuja pitkin vaikkapa etelään Laaksoon tai pohjoiseen Pitkäkoskelle asti.
Paloheinän kukkula ja Haltialan metsäalue
Pirkkolan pohjoispuolelta löytyy Paloheinä, jossa järjestetään suosittuja urheilukilpailuja esimerkiksi murtomaahiihdossa, suunnistuksessa ja maastojuoksussa. Kaikki helsinkiläisetkään eivät tiedä, että talvisin Paloheinästä löytyy pieni laskettelurinne. Hikistä haastetta kaipaavat hakeutuvat Paloheinän itäosaan, josta löytyvät täyttömäelle rakennetut kuntoportaat. Portaissa on 254 askelmaa, ja ne vievät 59 metriä korkean mäen laelle. Paloheinässä toimii myös Paloheinän maja, jossa pääsee suihkuun ja kahville. Paloheinässä Keskuspuisto kohtaa asutuksen, ja alue on hyvä esimerkki siitä, kuinka lähellä helsinkiläisten arkea Keskuspuisto parhaimmillaan on.
Keskuspuiston pohjoisin osa on Haltialassa. Haltialassa tuntee todella olevansa metsässä – siellä kasvaa jopa yli 30 metriä korkeita puita. Kasvillisuus on muutenkin runsasta, ja sen joukossa kelpaa monenlaisten nisäkkäiden, lintujen ja hyönteisten elää. Haltialassa on mahdollista päästä omin silmin todistamaan esimerkiksi kanahaukan lentoa. Haltialassa on Helsingin yhtenäisin alue metsää; sen koko on noin 300 hehtaaria. Metsien lisäksi Haltialassa on myös vanhaa kulttuurimaisemaa, sillä sieltä löytyvät kaupungin vanhimmat, aina 1500-luvulta periytyvät peltoalueet.
Varo: et ole yksin
Jos Keskuspuistossa liikkuu laput silmillä, voi luulla olevansa vain ihmisten parissa. Todellisuus on kuitenkin toinen: puistossa vipeltää ja liihottelee monenlaista eläintä. Keskuspuistossa pesiviä lintulajeja ovat muun muassa lehtokerttu, erilaiset tiaiset, närhi, hippiäinen, palokärki, pikkusieppo ja sirittäjä. Tassun- tai sorkanjälkiään puistoon ovat taas jättäneet ainakin ketut, mäyrät, metsäjänikset, rusakot, supikoirat, lumikot, piisamit ja jopa hirvet. Mielikuvituksen ei kannata antaa juosta liian villisti – joskus sen ison sorkanjäljen takana saattaa olla vain Ruskeasuon tallien hevosen kavio.
Osa puistosta on luonnonpuistoa
Keskuspuistossa ei voi samoilla aivan miten mieli tekee, vaan sitä tulee luonnollisesti kunnioittaa. Keskuspuiston pohjoisimmissa osissa on, ei vain yksi, vaan peräti neljä luonnonpuistoa: Ruutinkosken lehtoalueella kasvaa kaunista rantalehtoa Vantaanjoen kosken varrella. Niskalan arboretumissa pääsee ihailemaan puulajipuistoa, jossa kasvaa muutamia kymmeniä eri puulajeja. Haltialan aarnialue on tunnettu vanhasta ja vaikuttavasta, tikkojen suosimasta kuusimetsästä. Pitkäkosken rinnelehdossa puolestaan kasvavat komeat ja vantterat kuuset. Suunnitteilla on suojella Keskuspuistoon vielä viideskin alue Vantaanjoen törmälle.